DFTBA

you’re my only one way
오직 너를 원해 내가 니 곁에 있음에 감사해

Mä teen musiikkia ja tanssin ja kirjotan ja näyttelen ja sigh en jaksa.

Mä oon miettinyt - todennäköisesti ainut syy miks mä vielä jaksan olla romanttisesti kiinnostunut tästä herrasta on se, että joskus mä kiinnostuin siitä ja oon vaan tottunut siihen ajatukseen että olisin siihen hurahtanut. Ja ainut syy miks en oo hurahtanut toiseen herraan on se että niin pitkään mä oon ollut tottunut siihen että siihen ei voi hurahtaa.

Ainakaan mä en tahtoisi olla hurahtanut, kun siitä ei näiden ihmisten kanssa seuraa mitään hyvää.

Mun pitäisi miettiä tulevaisuutta mutta totuus on että mä elän sitä jo. En mä voi suunnitella sitä enempää eteenpäin, kun mä olen siinä jo. Oonko mä sitä mitä mä kymmenen vuotta sitten tahdoin olla? En saatanassa. Mä oon jotain aika helvetisti parempaa kun tylsä ja suosittu mammantyttö joka ei kiroile tai polta. Tuntuu silti omituiselta että elämä on mennyt swosh ohitse jo näin pitkän aikaa ja itse vaan istun tässä ja kohauttelen olkiani.

Sain tilattua The Fault in Our Starsin ja Looking for Alaskan! Vihdoin. Mä pelkään jo etukäteen sitä naurettavaa 'feel all the feels' -tunnepurkausta joka seuraa sitä kun saan ne kirjat käteeni - jos mä itkin jossain niin paskassa kun Baby Jane, musta tuntuu että John Greenin kirjat tulee oleen kiva emotional challenge.

so I'll play until the strings on my guitar give out

and I'll be aching from the pain of trying to pretend

DFTBA

mitä jos ehkä mahdollisesti joskus ehkä ottaisin nörttitatuoinnin koska rakastan sitä

now I only see the thorns

Jepsankeikkaa.

I must be lacking when it comes to love

Yks asia mikä ärsyttää? Sensuuri. Joku korvaa fuckista u:n tähdellä ja hupsista, mikäköhän sana tuo mahtaa olla, enpä tiedä, olisiko manaatti.

Mä en pääse muuttamaan kotoa vielä vuosiin ja sekin ärsyttää tai vituttaa tai ottaa päähän tai kaaliin. Turhauttaa. Turhauttaa olla köyhä ja tylsistynyt tai jotain.

Ärsyttää että What Do You Want:iin ei löydy instrumentaalia, eikä Get It:iin, enkä pääse äänittämään niitä, enkä pääse jokun vitun ACTA:n takia ehkä jakaankaan niitä koskaan koska ISTUN LINNASSA. Ärsyttääkö ketään muuta koskaan olla osa ihmisrotua?

Jos vastasit ei, olet typerä.

Ai niin, mä muuten myös runoilen joskus.Välillä. RR:ssä. Mutta se on shh shh salaisuus, joten sshhhh.

Ärsyttää olla niin hullaantunut ihmiseen, joka ei oo ulkonäöltään mun tyyppiä, joka on vähän ärsyttävä, jonka kanssa seurusteleminen ei ikinä toimis, joka on joka tytön tähtäimessä, joka ei kestäis mua ja mun taakkaa, joka ei ymmärtäis puoliakaan mitä mun päässä liikkuu, joka kyllästyis muhun kahdessa viikossa, joka on mua niin vitusti laihempi, joka selittää memejä tajuamatta että mä oon tumblrissa = oon jo nähnyt kaiken mitä sillä on niistä kerrottavaa. Ärsyttää että mä en edes voi laittaa sitä rakkauden piikkiin, koska mä en oo rakastunut siihen. Hullaantunut vaan. Tai ihastunut. Pidän siitä vaan vähän enemmän kun kehtaan myöntää.

Mutta näytänpä sentään kuvissa aina välillä kivalta. Ja sainpas Roosan rakastumaan Doctor Whon jälkeen Gleehin. Gleeheen. Glee...seen? Gleehin... kai. Vitun Suomi ja sen vitun monimutkanen kieli. Mut toisaalta kaikki kaunis on monimutkasta, muttei valitettavasti voi sanoa 'ja vice versa', koska muuten... koska niin.

Mä lupaan ainakin puoliks olla oleellinen seuraavissa postauksissa, koska paskanjauhaminen ei oo loppujen lopuks niin mielenkiintosta puuhaa kun luulis.

Sundance Kid

Hauska outo päivä; kissannaarmuja on kaikkialla mutta olo oudon kepeä. Teatterissa oli hauskaa. Musiikki edistyy. "Omena" edistyy. Kigurumi lojuu vieläkin jossain Saulin nurkissa (epäilen sen hukkuneen jo), mutta mitäs sitten. Teen uuden ja etenen.

Mä laitan kaiken ahdistuksen ja paniikin ja itkun talvimasennuksen piikkiin ja etenen siinäkin koska niissä vellominen on niin turhaa. Niin turhaa jäädä valittamaan pikkukakaran lailla, inistä ja marista kun pystyisi vaan nousemaan pystyyn ja kääntää vitutuksen kiroilulla iloksi. Turhia turhuuksia.

Kategoriassa "tarpeellisia turhuuksia" sen sijaan:

Seuraava tukka!

Kuva on harvinaisen ruma - suoraan nettikaupasta otettu - mutta selkein, vaikka värinä onkin kirkkaanpunainen (sellainen Lumikki-omenanpunainen) ja aion leikata otsatukan suoremmaksi. $56.99 internationalwigsistä.

Ensi kuun kuukausirahoilla kirppiskiertueille. Mä tahdon jotain mustaa, paljon mustaa: tekonahkaa ja liehuvia melkein-neuleita ja rikkinäisiä sukkahousuja. Ja niittejä. Paljon niittejä. Ja Radiokirppikseltä niitä halpoja korealaisia tekoripsiä, jotka on kuitenkin paljon laadukkaampia kuin ne "kunnolliset".

Olipa outo postaus. Mä en tiedä oliko pointtina olla syvällinen vai materialistinen.

Ollako siis syvällisesti materialistinen. Tai materialistisesti syvällinen.

Tai muuten vaan epäjohdonmukainen.

En muuten aio edes esittää että tässä tai edellisessä tai tulevissa otsikoissa on mitään syvällistä tarkoitusta. Mun mielikuvitus ja innostus loppuu kesken kun pitäisi keksiä otsikko, joten hups jotenkin sinne päätyy aina sillä hetkellä soivan biisin lyriikoita.

you were one inch from the edge of this bed

en osaa kirjoittaa ensimmäisiä postauksia. ketä varten minä hiiviskelisin, mutta tuntuu omituiselta sukeltaa suoraan asiaan.

päivätön päiväkirja ja niin edelleen; kirjoitan kai lähinnä itselleni tai ainakin jollekin osalle itseäni, kun suurimman osan ajasta en itsekään jaksa pysyä ajatusteni kärryillä. mä en ole enää koskaan rehellinen, ja täällä vihdoin tahtoisin olla.